Hyvinvointihyppyjä

Teksti:   Annastiina Love, kulttuurihyvinvointitaiteilija   Kulttuurihyvinvointi on vallannut taiteen kenttää ja sukeltanut myös osaksi sosiaali- ja terveysalaa. Sosiaali- ja terveysministeriö (2019, 11) määrittelee kulttuurihyvinvoinnin hyvinvointia tuovaan jaettuun ja henkilökohtaiseen taiteen ja kulttuurin kokemukseen. Kulttuurihyvinvointi voidaan myös nähdä ilmiönä, jossa taiteella on hyvinvointiin liittyviä merkityksiä tai sillä voidaan tarkoittaa kulttuurihyvinvointialaa. (Kaattari & Suksi 2019, 11.)   Miten taiteen luominen sitten liittyy kulttuurihyvinvointiin? Ajattelen itse luovani kulttuurihyvinvointialalla toimivana tanssitaiteilijana taidetta yhdessä hyvinvoinnin luomisen kanssa. Toki kulttuurihyvinvointia voi syntyä myös ilman taiteen yhteistä luomista, mutta tanssitaiteilijana en halua alentaa kulttuurihyvinvoinnin kontekstissa syntyneen taiteen arvoa, kontekstista riippumatta. Taide voi syntyä, missä taiteilija haluaakaan sitä luoda. Minulle jokainen o...

Tänään oli viimeinen Tanssin poluilla -työpaja. Katso mistä on kyse ensimmäisestä kirjoituksesta: Tanssin poluilla -tunnelmia osa 1 (avautuu uuteen ikkunaan). Haikein, mutta iloisin mielin avasin ja suljin viimeistä kertaa zoomin. Matka tuntui tässä vaiheessa asiaa ajatellen todella lyhyeltä, nythän vasta vauhtiin päästiin. Toisaalta etätoimintana ihan hyväkin, ettei ole liian pitkä kokonaisuus. Sillä nyt tuli olo, että pitäisi päästä tekemään samassa tilassa, jotta voisimme syventää kaikkea tähän mennessä koettua ja opittua. Olen entistä vakuuttuneempi, että kansantanssia on erittäin luontevaa lähestyä kunkin oman luonnollisen liikkeen kautta ilman standardisoituja liikkeitä ja kuitenkin niin, että se tuntuu nimenomaan kansantanssilta. On mielenkiintoista tutkia vaikkapa polskaa sen tilassa virtaavuuden ja pyörteisyyden kautta tai parin kanssa tanssimista melko vapain raamein. Huomasin, että minulta jäi käytännössä pois lähes kaikki tarkemmin koreografioitu, koska tuntui, että joudui...

Opinnäytetyöni virtuaalisten työpajojen toiseksi viimeinen tunti oli tänään. Katso mistä on kyse ensimmäisestä kirjoituksesta: Tanssin poluilla -tunnelmia osa 1 (avautuu uuteen ikkunaan).  Tärkeintä on luoda hyvä, vuorovaikutuksellinen ja salliva tunnelma! Muistin sen taas tänään ja tänään me onnistuimme siinä. Ehkä minua auttoi ja ohjasi se, että tunnin teemana oli "yhdessä". Miten se tunnelma sitten syntyy? Tässä jotain taikasanoja, jotka auttoivat minua tänään: - läsnäolo, rauha, hymy - tuttujen harjoitteiden toistaminen ja varioiminen uusin tavoin - suuren harjoitemäärän sijaan muutama, joihin keskitytään enemmän - osallistujien ideoiden huomaaminen ja esille nostaminen - antamalla jokaiselle mahdollisuuden tulla näkyväksi - virtuaalisessa ympäristössä erilaisten teknisten konstien hyödyntäminen:     - osallistujien laittaminen vuorotellen spotlightiin eli kullekin oma tähtihetkensä     - kaikilla kamerat päällä      - ohjaajall...

Opinnäytetyöni virtuaaliset työpajat jatkuivat tänään. Katso mistä on kyse ensimmäisestä kirjoituksesta: Tanssin poluilla -tunnelmia osa 1 (avautuu uuteen ikkunaan). Tänään tekniikka ei ollut puolellamme. Ääni katkeili, en kuullut kunnolla osallistujia, sekoilin näytön ja äänen jaon kanssa, yksi porukka tippui jatkuvasti ulos. Opettajana välillä harmittaa, ettei pääse antamaan sitä parastaan, mitä samassa tilassa ilman välineitä välissä voisi antaa, vaan huomion vie tekniikka.  Sitten taas herättelen sisälläni uinuvaa resielienssiä. Koitan huomata, mikä meni kaikesta huolimatta hyvin, ja muistutan itseäni, että tässä kokeillaan ja harjoitellaan tällaista virtuaalista tapaa toimia. Jos tämä toimisi täydellisesti, tätä työtä olisi turhaa tehdä. Ihmiset pääsivät tanssimaan, se kai se päätavoite kaikessa yksinkertaisuudessaan oli. Tahtoisin syöksyä ruudun läpi samaan tilaan,  tarjota käteni, tuntea liikkeen lämmön. Ilman viivettä, ilman jaettua ruutua ja katkeilevaa ääntä, ulkopuo...

Tänään oli toinen ohjattu Tanssin poluilla -työpaja, joka liittyy yhdessä Heidi Palmun kanssa työstettävään ylempien ammattikorkeakouluopintojeni opinnäytetyöhön. Lue edellisestä postauksesta lisää työstä: Tanssin poluilla - tunnelmia osa 1 (avautuu uuteen ikkunaan). Tänään pohdin erityisesti arviointia. Meitä kannustettiin koulussa olemaan opinnäytetyössämme luovia ja käyttämään arvioinnissa erilaisia menetelmiä. Jos olisimme päässeet toteuttamaan työpajat livenä, olisimme hyödyntäneet arvioinnissa vielä enemmän luovia menetelmiä. Työpajakokemuksia olisi purettu monimenetelmällisesti eri taidemuotoja esim. sanataidetta, kuvataidetta ja musiikkia hyödyntäen. Etäversiossa palautteenantoon osallistuminen on pyritty tekemään osallistujille mahdollisimman helpoksi, näin myös varmistamme, että todella saamme palautetta. Meillä on käytössä yhteinen palauteseinä -padlet, johon kirjataan kunkin tunnin lopuksi työpajan mieluisimman harjoitteet eli "tähtiharjoitteet" sekä eri menetelm...

Tiedätkö sen olotilan, kun olet täynnä kaikkea epämääräistä, mutta et oikein saa siitä otetta? Ehkä saat soperrettua jotain ulos tai kirjoitettua, mutta sinut ymmärretään väärin. Kuulluksi tuleminen jää kokematta ja et oikein itsekään ymmärrä, mikä mieltä painaa. Harva kanssakulkija jaksaa jäädä kyselemään ja kuuntelemaan, mitä halusitkaan sanoa. Varmasti olet kokenut myös sen hetken, kun jokin asia on vaikeaa saada sanotuksi, mutta kun saat kerrottua siitä jollekin, mikä ihana helpotus! On kevyempi jatkaa eteenpäin, kun tulee ymmärretyksi ja kohdatuksi tunteensa kanssa.   Olen kaatunut elämässä oikein kunnolla rähmälleen muutamia kertoja. Varmasti meistä monilla on sellaisia kokemuksia. Silloin päässä voi pyöriä enemmän ja vähemmän rakentavia keloja. Sellaisina hetkinä voi pohtia: Miltä minusta oikeasti tuntuu? Kuka minä oikein pohjimmiltaan olen? Mitä minä tässä elämässä haluan? Lohdutuksena voin sanoa, että ydinminämme ja tunteemme tuskin karkaa fyysisesti kovin kauas, mut...

Olen tässä pohtinut, että onkohan olemassakaan ilmiötä, jota ei voisi tarkastella kulttuurihyvinvoinnin silmälasein. Tai onko olemassa mitään, mihin ei voisi yhdistää luovuutta tai taiteellista toimintaa. Ennen vanhaan esimerkiksi laulut olivat osa elämää: huvittelua, lapsen nukutusta, surua, työtä ja juhlaa. Ajateltiinkohan silloin, että laulu kuuluu vain laulun harrastajille tai ammattilaisille ja ettei joku voisi laulaa, jos ei pysy nuotissa tai omaisi jotenkin "huonon" lauluäänen? Nykyään käsitämme usein taiteellisen toiminnan ja kulttuurin jotenkin arkisesta elämästä irrallisena asiana. Minulle kulttuuri tarkoittaa kullekin ihmiselle, yhteisölle ja yhteiskunnalle ominaista elämäntapaa ja se koskettaa oikeastaan kaikkia ilmiöitä, mitä elämään kuuluu. Taiteellisen ja luovan näkökulman mukaan ottaminen sopii ihan kaikkeen toimintaan.  Jos kulttuurihyvinvoinnin voi ajatella kytkeytyvän elämään kaikilla tasoilla niin, mitä ihmettä se kulttuurihyvinvoinnin ammattilaisuus sitte...

Koko päivän on soinut päässä Soivan Siilin "Ruuneperi peri peri, runoja keri keri keri, suuresta runonlankarullasta...", niin olihan sitä sitten pakko ne tortut leipoa. Leipominen tarjosi samalla sopivasti iltaan tekemistä lasten kanssa.  Olen tässä mietiskellyt paljon aika isoja asioita kuten vaikkapa, mitä lapseni muistavat yhteisistä hetkistämme sitten, kun he ovat aikuisia. Onnistunkohan välittämään heille jotain sellaista aineetonta pääomaa, mitä minä olen oppinut omilta vanhemmilta tai muilta aikuisilta? Millaista kulttuuria syntyy meidän yhteisissä hetkissä? Millaista kulttuurihyvinvointia koetaan toiminnan äärellä, jossa perinteet siirtyvät sukupolvelta toiselle? Asiaa voisi lähestyä vaikkapa sukupolvien välisen oppimisen kautta, mutta en tällä kertaa mene niin syvälle. Ystäväni Raili nosti edellisen postaukseni kommenteissa esille keittiökulttuurin tärkeyden osana arjen hyvinvointia. Todellakin parhaat hetket koetaan meilläkin keittiössä. En voi kehua olevani masterc...

Ilo oli ensimmäinen tunne, mitä tanssiminen minussa aiheutti. Kokemani ilon tunne imaisi minut mukaansa niin, että tanssista on tullut todella tärkeä osa elämääni. Tanssiessa voi tuntea monia muitakin tunteita ja tanssin kautta voi käsitellä myös surua, alakuloisuutta, vihaa tai mitä tahansa muita tunteita. Tänään haluan pohtia kuitenkin tanssin iloa, joka on varmasti monille ihmisille merkittävä syy tanssia. Jo aivan pieni lapsi alkaa iloitessaan hytkyä ja heilua ja tuottamaan ääntä. Ilo synnyttää meissä liikettä, jota voimme kai tanssiksikin kutsua. Liike ja tanssi yhtenä liikkumisen muotona, on osa inhimillisen todellisuuden perustavimpia ominaisuuksia. Liikkeen kautta ihminen pyrkii laajentamaan elämismaailmaansa, ja suuntautuu ympäristöönsä. Kaikissa kulttuureissa on olemassa liikkumista, jonka lähtökohdat on liikkeessä itsessään. Tanssiva ihminen ei tarvitse muuta perustetta toiminnalleen kuin sen, että hän nauttii tekemisestään. (Hoppu 2003, 19.) Voidaan siis ajatella, että tans...