Tanssin poluilla - tunnelmia osa 2

Tänään oli toinen ohjattu Tanssin poluilla -työpaja, joka liittyy yhdessä Heidi Palmun kanssa työstettävään ylempien ammattikorkeakouluopintojeni opinnäytetyöhön. Lue edellisestä postauksesta lisää työstä: Tanssin poluilla - tunnelmia osa 1 (avautuu uuteen ikkunaan).

Tänään pohdin erityisesti arviointia. Meitä kannustettiin koulussa olemaan opinnäytetyössämme luovia ja käyttämään arvioinnissa erilaisia menetelmiä. Jos olisimme päässeet toteuttamaan työpajat livenä, olisimme hyödyntäneet arvioinnissa vielä enemmän luovia menetelmiä. Työpajakokemuksia olisi purettu monimenetelmällisesti eri taidemuotoja esim. sanataidetta, kuvataidetta ja musiikkia hyödyntäen. Etäversiossa palautteenantoon osallistuminen on pyritty tekemään osallistujille mahdollisimman helpoksi, näin myös varmistamme, että todella saamme palautetta. Meillä on käytössä yhteinen palauteseinä -padlet, johon kirjataan kunkin tunnin lopuksi työpajan mieluisimman harjoitteet eli "tähtiharjoitteet" sekä eri menetelmin kerätyn palautteen anti. Esimerkiksi tänään kukin sai näyttää asennon, joka kuvasi sen hetkistä olotilaa. Edellisellä kerralla taas käytössä oli peukkubarometri eli kukin sai laittaa peukun siihen asentoon (yläpeukku, keskipeukku, alapeukku), joka parhaiten kuvaa tunnelmaa työpajan lopuksi. Palauteseinälle saa kirjoittaa myös vapaasti tunnelmia ja huomioita kustakin työpajasta. Lopuksi tulen keräämään palautetta osallistujilta ja paikalla olleelta henkilökunnalta ns. tanssiavustajilta erillisellä perinteisemmällä palautelomakkeella. 

Itsereflektion välineenä käytämme yhteistä oppimispäiväkirjaa, joka sekin on padlet -pohjalla. Padlet mahdollistaa sen, että pääsemme näkemään toistemme huomiot ja pohtimaan asioita kirjallisesti myös vuorovaikutteisesti. Ihan vahingossa olen alkanut työpajoista minulle välittyneiden tunnelmien pohjalta kirjoittamaan runoja. Nämä työpajat tuntuvat sykähdyttävän ja todella liikuttavan jotain minussa. Varmasti tällä ajalla on merkitystä tässä, koska en tosiaan ole pitkään aikaan tanssinut toisten kanssa tahi opettanut tanssia. Runot kuvaavat puhtaasti subjektiivisia kokemuksiani työpajojen ohjaajana ja ne on totta tavalla, millä runot voivat olla. Eli ne eivät kuvaa puhtaasti ja konkreettisesti mitään tiettyä hetkeä vaan enemmän sitä tunnejälkeä, joka työpajan ohjaamisesta minulle jäi. Tänään minua kosketti nähdä ihmisten omaa liikettä. Jokaisella on niin originelli ja kiinnostava tapa liikkua.

Peilisoluja

Kaikkina aikoina kaipaamme toista.
Nyt zoomaillaan, kun muuta ei voida.
Olet totta ja kokonainen,
päästä varpaisiin, kokeile vaikka!

Näytä sun liike, liityn mukaan.
Havahdun.
Tältäkö se tuntuu,
solujen etäyhteys?

Tänään erityisesti omien tuntemusten kautta tulen miettineeksi, miten tanssi, ihan jo sen katselu vaikuttaa ihmiseen. Miten se lisää yhteenkuuluvuuden tunnetta, vaikuttaa mielialaan ja antaa aivoille erilaisia sopivia haasteita. Tanssija ja neurotieteilijä Hanna Poikonen on tutkinut tätä ja tulokset ovat todella mielenkiintoisia. Googlella löytyy, mutta tässä kaksi tekstipoimintaa valmiina:

Siveltimen veto sysäsi tanssijan liikkeeseen (avautuu uuteen ikkunaan)

Tanssi hoitaa ihmistä päästä varpaisiin ja voi hidastaa dementiaa (avautuu uuteen ikkunaan)

Päivän kysymys: Mitä sinä tunnet, kun näet toisen ihmisen tanssivan?