Hyvinvointihyppyjä

Tämä kysymys minulta kysyttiin eilen, kun kerroin viettäväni vapaan viikonlopun ilman lapsia. Pyöritän kahden lapsen arkea yksin. Arkeen kuuluu haasteita, paljon yhteydenpitoa erilaisiin tahoihin ja lääkärireissuja. Arjessa pidän huolta itsestäni lähinnä koiralenkkien muodossa. Joskus luen muutaman sivun kirjasta tai katson hetken telkkaria. Yleensä olen kuitenkin lasten nukkumaan menon jälkeen niin poikki, että näen parhaaksi mennä itsekin nukkumaan.  Kysymys on tärkeä, koska kaikilla ei ole lähellä sitä toista ihmistä, joka auttaisi jaksamaan halauksin ja arkisin teoin. On tärkeää osata pitää itse itseään hyvänä ja tarjota itselle myös sellaisia erityisiä hetkiä, joihin arjessa ei ole aina aikaa. Kerroin kysyjälle, että ostan ainakin levyn suklaata ja aion katsoa elokuvia. Voisin lähteä mökille luonnon rauhaan, mutta tuntuu, etten jaksa ajaa sinne asti. Tai ehkä menen pitkästä aikaa hiihtämään. Kun arki on todella täyttä, on yllättävän vaikea ymmärtää, mitä todella tarvitsisi silloin

Ilo oli ensimmäinen tunne, mitä tanssiminen minussa aiheutti. Kokemani ilon tunne imaisi minut mukaansa niin, että tanssista on tullut todella tärkeä osa elämääni. Tanssiessa voi tuntea monia muitakin tunteita ja tanssin kautta voi käsitellä myös surua, alakuloisuutta, vihaa tai mitä tahansa muita tunteita. Tänään haluan pohtia kuitenkin tanssin iloa, joka on varmasti monille ihmisille merkittävä syy tanssia. Jo aivan pieni lapsi alkaa iloitessaan hytkyä ja heilua ja tuottamaan ääntä. Ilo synnyttää meissä liikettä, jota voimme kai tanssiksikin kutsua. Liike ja tanssi yhtenä liikkumisen muotona, on osa inhimillisen todellisuuden perustavimpia ominaisuuksia. Liikkeen kautta ihminen pyrkii laajentamaan elämismaailmaansa, ja suuntautuu ympäristöönsä. Kaikissa kulttuureissa on olemassa liikkumista, jonka lähtökohdat on liikkeessä itsessään. Tanssiva ihminen ei tarvitse muuta perustetta toiminnalleen kuin sen, että hän nauttii tekemisestään. (Hoppu 2003, 19.) Voidaan siis ajatella, että tans

Tänään käynnistyi Suomen Nuorisoseurojen 140-vuotinen juhlavuosi eri kanavissa. Sen kunniaksi ajattelin kirjoittaa Nuorisoseuroista ja sen tekemän kulttuurisen nuorisotyön hyvinvointivaikutuksista omaan elämääni. En tiedä, millainen olisi elämänpolkuni ollut, jos en olisi koululaisena päätynyt Honkalammen Nuorisoseuran kansantanssitoimintaan. Nuorisoseurat antoi minulle ennen kaikkea rakkaan harrastuksen kansantanssin, mutta myös yhteisön, jossa kasvaa. Myöhemmin niin kansantanssista kuin nuorisoseuratyöstä tuli minulle ammattimaista toimintaa. Tänään en kuitenkaan puhu työstä, vaan pujahdan sen lapsen ja nuoren maailmaan, joka joskus olin, ja pohdin, miten nuorisoseuralaisuus vaikutti silloin hyvinvointiini. Harrastin tanssikoulussa muitakin tanssilajeja, kokeilin myös esimerkiksi jääkiekkoa ja kuvataidetta, mutta yhtä turvallista ja lämmintä yhteisöä en löytänyt muualta kuin paikallisesta nuorisoseurasta. Monet kulttuurihyvinvoinnin keskeiset asiat kuten nähdyksi ja kuulluksi tule

Luin tänään YP-lehden blogista kirjoituksen, jossa määriteltiin kulttuurihyvinvoinnin merkitystä tulevaisuuteen satsaamisen näkökulmasta. Blogikirjoituksen mukaan kulttuurihyvinvointi perustuu jokaisessa ihmisessä olevaan kauneudentajuun, kuvittelukykyyn ja moraaliseen mielikuvitukseen (Huhtinen-Hilden ym., 2020).   Tänään minuun kolahti erityisesti kauneuden kokemusten merkitykset. Kauneudentaju lla viitataan esteettiseen kokemukseen, aistein havaittuun, elettyyn ja koettuun maailmaan (Huhtinen-Hilden ym., 2020). Minulle kauneuden kokemukset syntyvät usein hetkissä, jossa pystyn keskittymään jonkin itselleni merkityksellisen asian äärelle. Koen kauneutta esimerkiksi teatterisalissa, kun valot sammuvat ja esitys alkaa, yhdessä ja yksin tanssiessa, katselessa toisia tanssimassa tai musiikin äärellä. Niissä hetkissä pääsen hetkeksi irti päivittäisistä velvollisuuksista, suorittamisesta ja pyörivistä ajatuksista. Pääsen lähemmäksi todellista minää ja toisia ihmisiä. Näiden kokemusten mer

Minä olen Riia , tanssinopettaja AMK ja tuleva kulttuurihyvinvoinnin ammattilainen. Opiskelen ylempää ammattikorkeakoulututkintoa Turun Taideakatemiassa Kulttuurihyvinvoinnin koulutuksessa. Kuva: Minna-Leena Martikainen Toimin tällä hetkellä päätoimisesti Suomen Nuorisoseurojen Tanssin osaamiskeskuksen palvelutuottajana. Sivutyönä opetan tanssia ja teen koreografioita. Minulla on työkokemusta tanssinopettajana, tuottajana järjestössä, lastenhoitajana päiväkodissa, erityistä tukea tarvitsevien ihmisten ohjaajana leiritoiminnassa kuin myös tanssijana ja koreografina. Monipuolinen työkokemus on vahvistanut osaamista vuorovaikutukseen erilaisten yksilöiden ja ryhmien kanssa ja kohtaamisen tärkeyttä. Ajattelen, että taide ja kulttuuri kuuluu kaikille, kaikenlaisille kehoille ja mielille. Taidetoiminnassa ei pitäisi vahvistaa esteitä vaan murtaa niitä. Taiteen ammattilaisena olen kiinnostunut erilaisten luovien prosessien ohjaamisesta, joiden tavoitteena voi olla muutakin kui