Ruuneperi peri peri...
Koko päivän on soinut päässä Soivan Siilin "Ruuneperi peri peri, runoja keri keri keri, suuresta runonlankarullasta...", niin olihan sitä sitten pakko ne tortut leipoa. Leipominen tarjosi samalla sopivasti iltaan tekemistä lasten kanssa. Olen tässä mietiskellyt paljon aika isoja asioita kuten vaikkapa, mitä lapseni muistavat yhteisistä hetkistämme sitten, kun he ovat aikuisia. Onnistunkohan välittämään heille jotain sellaista aineetonta pääomaa, mitä minä olen oppinut omilta vanhemmilta tai muilta aikuisilta? Millaista kulttuuria syntyy meidän yhteisissä hetkissä? Millaista kulttuurihyvinvointia koetaan toiminnan äärellä, jossa perinteet siirtyvät sukupolvelta toiselle? Asiaa voisi lähestyä vaikkapa sukupolvien välisen oppimisen kautta, mutta en tällä kertaa mene niin syvälle. Ystäväni Raili nosti edellisen postaukseni kommenteissa esille keittiökulttuurin tärkeyden osana arjen hyvinvointia. Todellakin parhaat hetket koetaan meilläkin keittiössä. En voi kehua olevani masterc...