Hyvinvointihyppyjä

Tutkimme kehittämishankkeessamme, Tanssin poluilla – dialogisuuden ja digitalisaation kautta kohti saavutettavampaa kansantanssia, yhdessä Heidi Palmun kanssa, miten kansantanssi voisi olla saavutettavaa ja esteetöntä erityistä tukea tarvitseville ihmisille. Kirjoitin tässä blogissa keväällä Tanssin poluilla -työpajoista, jotka liittyivät tähän kehittämishankkeeseen. Keskeiseksi työtavaksi hankkeessamme nousi dialogisuus. Koronaviruksesta johtuen jouduimme toteuttamaan hankkeen eri vaiheet eli erilaiset kyselyt, työpajat, webinaarit ja keskinäisen vuorovaikutuksen pitkälti digitaalisesti. Tämän vuoksi tulimme tarkastelleeksi kansantanssin saavutettavuutta myös osana digitalisaatiota. Kehittämishanke oli osa ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon kulttuurihyvinvoinnin opintojamme Turun Ammattikorkeakoulussa. Saavutettavuudella ja esteettömyydellä tarkoitetaan Invalidiliiton Esteettömyyskeskus ESKEn mukaan (2021) ihmisten moninaisuuden huomioimista koskien esimerkiksi rakennettua ympäris...

Tänään oli viimeinen Tanssin poluilla -työpaja. Katso mistä on kyse ensimmäisestä kirjoituksesta: Tanssin poluilla -tunnelmia osa 1 (avautuu uuteen ikkunaan). Haikein, mutta iloisin mielin avasin ja suljin viimeistä kertaa zoomin. Matka tuntui tässä vaiheessa asiaa ajatellen todella lyhyeltä, nythän vasta vauhtiin päästiin. Toisaalta etätoimintana ihan hyväkin, ettei ole liian pitkä kokonaisuus. Sillä nyt tuli olo, että pitäisi päästä tekemään samassa tilassa, jotta voisimme syventää kaikkea tähän mennessä koettua ja opittua. Olen entistä vakuuttuneempi, että kansantanssia on erittäin luontevaa lähestyä kunkin oman luonnollisen liikkeen kautta ilman standardisoituja liikkeitä ja kuitenkin niin, että se tuntuu nimenomaan kansantanssilta. On mielenkiintoista tutkia vaikkapa polskaa sen tilassa virtaavuuden ja pyörteisyyden kautta tai parin kanssa tanssimista melko vapain raamein. Huomasin, että minulta jäi käytännössä pois lähes kaikki tarkemmin koreografioitu, koska tuntui, että joudui...

Olen tässä pohtinut, että onkohan olemassakaan ilmiötä, jota ei voisi tarkastella kulttuurihyvinvoinnin silmälasein. Tai onko olemassa mitään, mihin ei voisi yhdistää luovuutta tai taiteellista toimintaa. Ennen vanhaan esimerkiksi laulut olivat osa elämää: huvittelua, lapsen nukutusta, surua, työtä ja juhlaa. Ajateltiinkohan silloin, että laulu kuuluu vain laulun harrastajille tai ammattilaisille ja ettei joku voisi laulaa, jos ei pysy nuotissa tai omaisi jotenkin "huonon" lauluäänen? Nykyään käsitämme usein taiteellisen toiminnan ja kulttuurin jotenkin arkisesta elämästä irrallisena asiana. Minulle kulttuuri tarkoittaa kullekin ihmiselle, yhteisölle ja yhteiskunnalle ominaista elämäntapaa ja se koskettaa oikeastaan kaikkia ilmiöitä, mitä elämään kuuluu. Taiteellisen ja luovan näkökulman mukaan ottaminen sopii ihan kaikkeen toimintaan.  Jos kulttuurihyvinvoinnin voi ajatella kytkeytyvän elämään kaikilla tasoilla niin, mitä ihmettä se kulttuurihyvinvoinnin ammattilaisuus sitte...