Hyvinvointihyppyjä

Tänään oli viimeinen Tanssin poluilla -työpaja. Katso mistä on kyse ensimmäisestä kirjoituksesta: Tanssin poluilla -tunnelmia osa 1 (avautuu uuteen ikkunaan). Haikein, mutta iloisin mielin avasin ja suljin viimeistä kertaa zoomin. Matka tuntui tässä vaiheessa asiaa ajatellen todella lyhyeltä, nythän vasta vauhtiin päästiin. Toisaalta etätoimintana ihan hyväkin, ettei ole liian pitkä kokonaisuus. Sillä nyt tuli olo, että pitäisi päästä tekemään samassa tilassa, jotta voisimme syventää kaikkea tähän mennessä koettua ja opittua. Olen entistä vakuuttuneempi, että kansantanssia on erittäin luontevaa lähestyä kunkin oman luonnollisen liikkeen kautta ilman standardisoituja liikkeitä ja kuitenkin niin, että se tuntuu nimenomaan kansantanssilta. On mielenkiintoista tutkia vaikkapa polskaa sen tilassa virtaavuuden ja pyörteisyyden kautta tai parin kanssa tanssimista melko vapain raamein. Huomasin, että minulta jäi käytännössä pois lähes kaikki tarkemmin koreografioitu, koska tuntui, että joudui...

Tänään käynnistyi Suomen Nuorisoseurojen 140-vuotinen juhlavuosi eri kanavissa. Sen kunniaksi ajattelin kirjoittaa Nuorisoseuroista ja sen tekemän kulttuurisen nuorisotyön hyvinvointivaikutuksista omaan elämääni. En tiedä, millainen olisi elämänpolkuni ollut, jos en olisi koululaisena päätynyt Honkalammen Nuorisoseuran kansantanssitoimintaan. Nuorisoseurat antoi minulle ennen kaikkea rakkaan harrastuksen kansantanssin, mutta myös yhteisön, jossa kasvaa. Myöhemmin niin kansantanssista kuin nuorisoseuratyöstä tuli minulle ammattimaista toimintaa. Tänään en kuitenkaan puhu työstä, vaan pujahdan sen lapsen ja nuoren maailmaan, joka joskus olin, ja pohdin, miten nuorisoseuralaisuus vaikutti silloin hyvinvointiini. Harrastin tanssikoulussa muitakin tanssilajeja, kokeilin myös esimerkiksi jääkiekkoa ja kuvataidetta, mutta yhtä turvallista ja lämmintä yhteisöä en löytänyt muualta kuin paikallisesta nuorisoseurasta. Monet kulttuurihyvinvoinnin keskeiset asiat kuten nähdyksi ja kuulluksi tule...