Hyvinvointihyppyjä

Tänään oli viimeinen Tanssin poluilla -työpaja. Katso mistä on kyse ensimmäisestä kirjoituksesta: Tanssin poluilla -tunnelmia osa 1 (avautuu uuteen ikkunaan). Haikein, mutta iloisin mielin avasin ja suljin viimeistä kertaa zoomin. Matka tuntui tässä vaiheessa asiaa ajatellen todella lyhyeltä, nythän vasta vauhtiin päästiin. Toisaalta etätoimintana ihan hyväkin, ettei ole liian pitkä kokonaisuus. Sillä nyt tuli olo, että pitäisi päästä tekemään samassa tilassa, jotta voisimme syventää kaikkea tähän mennessä koettua ja opittua. Olen entistä vakuuttuneempi, että kansantanssia on erittäin luontevaa lähestyä kunkin oman luonnollisen liikkeen kautta ilman standardisoituja liikkeitä ja kuitenkin niin, että se tuntuu nimenomaan kansantanssilta. On mielenkiintoista tutkia vaikkapa polskaa sen tilassa virtaavuuden ja pyörteisyyden kautta tai parin kanssa tanssimista melko vapain raamein. Huomasin, että minulta jäi käytännössä pois lähes kaikki tarkemmin koreografioitu, koska tuntui, että joudui...

Ilo oli ensimmäinen tunne, mitä tanssiminen minussa aiheutti. Kokemani ilon tunne imaisi minut mukaansa niin, että tanssista on tullut todella tärkeä osa elämääni. Tanssiessa voi tuntea monia muitakin tunteita ja tanssin kautta voi käsitellä myös surua, alakuloisuutta, vihaa tai mitä tahansa muita tunteita. Tänään haluan pohtia kuitenkin tanssin iloa, joka on varmasti monille ihmisille merkittävä syy tanssia. Jo aivan pieni lapsi alkaa iloitessaan hytkyä ja heilua ja tuottamaan ääntä. Ilo synnyttää meissä liikettä, jota voimme kai tanssiksikin kutsua. Liike ja tanssi yhtenä liikkumisen muotona, on osa inhimillisen todellisuuden perustavimpia ominaisuuksia. Liikkeen kautta ihminen pyrkii laajentamaan elämismaailmaansa, ja suuntautuu ympäristöönsä. Kaikissa kulttuureissa on olemassa liikkumista, jonka lähtökohdat on liikkeessä itsessään. Tanssiva ihminen ei tarvitse muuta perustetta toiminnalleen kuin sen, että hän nauttii tekemisestään. (Hoppu 2003, 19.) Voidaan siis ajatella, että tans...