Dialogisuuden ja digitalisaation kautta kohti saavutettavampaa kansantanssia

Tutkimme kehittämishankkeessamme, Tanssin poluilla – dialogisuuden ja digitalisaation kautta kohti saavutettavampaa kansantanssia, yhdessä Heidi Palmun kanssa, miten kansantanssi voisi olla saavutettavaa ja esteetöntä erityistä tukea tarvitseville ihmisille. Kirjoitin tässä blogissa keväällä Tanssin poluilla -työpajoista, jotka liittyivät tähän kehittämishankkeeseen. Keskeiseksi työtavaksi hankkeessamme nousi dialogisuus. Koronaviruksesta johtuen jouduimme toteuttamaan hankkeen eri vaiheet eli erilaiset kyselyt, työpajat, webinaarit ja keskinäisen vuorovaikutuksen pitkälti digitaalisesti. Tämän vuoksi tulimme tarkastelleeksi kansantanssin saavutettavuutta myös osana digitalisaatiota. Kehittämishanke oli osa ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon kulttuurihyvinvoinnin opintojamme Turun Ammattikorkeakoulussa.

Saavutettavuudella ja esteettömyydellä tarkoitetaan Invalidiliiton Esteettömyyskeskus ESKEn mukaan (2021) ihmisten moninaisuuden huomioimista koskien esimerkiksi rakennettua ympäristöä, palveluja, viestintää sekä asenteita. Esteettömyys ja saavutettavuus yhdessä antavat jokaiselle yhdenvertaiset mahdollisuudet osallistua ja vaikuttaa. Esteettömyys-termillä viitataan fyysiseen ympäristöön. Saavutettavuudella tarkoitetaan palvelujen sekä viestinnän soveltuvuutta kaikille. Kehittämishankkeessamme tavoitteena oli edistää kansantanssin saavutettavuutta. Kehitimme opetukseen sopivia menetelmiä, toimintatapoja ja sisältöjä kyselyn, tanssityöpajojen ja webinaarin avulla.

Erityistä tukea tarvitsevilla ihmisillä tarkoitimme tässä kehittämishankkeessa heitä, joilla on jokin pitkäaikainen ruumiillinen, henkinen, älyllinen tai aisteihin liittyvä vamma. Tämä vamma vuorovaikutuksessa erilaisten esteiden kanssa voi estää heidän täysimääräisen ja tehokkaan osallistumisensa yhteiskuntaan yhdenvertaisesti muiden kanssa. (Yleissopimus vammaisten henkilöiden oikeuksista 2020.) Tieto pilottityöpajojen osallistujien diagnooseista ei ollut kehittämishankkeemme tai työpajojen onnistumisen kannalta tarpeellista. Ymmärrys siitä, millaista tukea he osallistumiseensa tarvitsivat, oli riittävää.

Dialogi tähtää ensisijaisesti oppimiseen, millä tarkoitetaan ymmärryksen lisäämistä maailmasta, toisista ihmisistä ja omasta itsestä. Sen tärkeimmät lähtökohdat ovat keskusteluasetelman tasa-arvoisuus ja keskustelun etenemisen vapaus. Jokaisen osallistujan panos keskusteluun on lähtökohtaisesti yhtä merkittävä. (Alhanen 2016, 51.) Meille molemmille tanssinopettajina on tärkeää toimia vastavuoroisesti ja elää tanssitunneilla hetken ehdoilla. Aistimme tunnelmia, poimimme oppilaiden ideoita, ja reagoimme erilaisiin vastaantuleviin tilanteisiin. Erityisen tärkeää vastavuoroisuus on tilanteissa, joissa on mukana henkilöitä, jotka saattavat tarvita osallistumiseen tukea. Tällaisen hetkessä elämisen mahdollistaa pitkälti kehollinen vuorovaikutus. Jouduimme luopumaan kehittämishankkeessamme lähiopetuksesta ja kamppailemaan opetuksen kannalta riittävän hyvän vuorovaikutuksen aikaan saamisen eteen. Ehkä juuri siksi dialogisuus meidän kesken ja suhteessa osallistujiin, nousi merkittäväksi. Koimme, että dialogisen toimintatavan kirkastaminen kehitti meitä ammatillisesti ja syvensi tapaamme toimia pedagogeina.

Digitalisaatiolla tarkoitetaan sitä, että arkielämän järjestämisessä hyödynnetään yhä enemmän tietotekniikkaa. Tavoitteena ei ole, että kaikki tehdään jatkossa tietokoneilla. Kyse on enemmän ajattelutavan muutoksesta. Monia ennen digitalisaation aikaa syntyneistä palveluista katoaa tai korvautuu aivan uudenlaisilla vaihtoehdoilla. (Digitaalinen Helsinki 2021.) Vaikka digitalisaatio oli tässä kehittämishankkeessa niin sanottu "pakollinen paha", löysimme siitä paljon myös mahdollisuuksia. Esimerkiksi virtuaaliset työpajat olivat maantieteellisesti helpommin saavutettavia. Niillä voidaan myös helpottaa ensikosketuksen saamista kansantanssiin vaikkapa henkilöille, jotka jännittävät ryhmämuotoista toimintaa. Itse näkisin, että digitaalisilla palveluilla voitaisiin täydentää kansantanssin erilaisten palveluiden tarjontaa myös korona-ajan ulkopuolella.   

Kehittämishankkeemme oli vain pieni askel kohti saavutettavampaa kansantanssia. Kehitystyö siis jatkukoon ja mukaan kehittäjiksi tarvitaan kaikki alan toimijat! Tulen nostamaan esille tässä blogissa palasia kehittämishankkeemme tuloksista tämän syksyn aikana. Toivottavasti voin näin tarjota aiheesta näkökulmia ja tietoa sopivina annoksina.

Kuvailimme visuaalisesti kehittämishankkeemme etenemistä ja vaiheita majakkakuvalla. Ennen prosessia määrittelimme teoreettisen viitekehyksen, kehittämishaasteet ja tavoitteet, sekä suunnittelimme prosessin etenemisen. Varsinainen toiminta alkoi kyselystä, eteni työpajoihin, webinaariin ja lopulta reflektioon ja raportointiin. Toivomme kehittämishankkeemme säteilevän ulos toimintatapoina, ohjausmenetelminä, opetussisältöinä, herättelynä aiheeseen ja tiedon lähteenä. 

Päivän kysymys: Mistä aiheista tai näkökulmista sinä kaipaisit kirjoituksia liittyen kansantanssin tai yleisemmin taideharrastusten saavutettavuuteen?  

Lähteet:

Alhanen, K. 2016. Dialogi demokratiassa. Tallinna: Gaudeamus.

Digitaalinen Helsinki. https://digi.hel.fi/esittely/mika-digi/. Viitattu 8.8.2021.

Invalidiliiton Esteettömyyskeskus ESKE: https://www.invalidiliitto.fi/esteetonfi
viitattu 25.9.2021.

Yleissopimus vammaisten henkilöiden oikeuksista. https://finlex.fi/fi/sopimukset/sopsteksti/2016/20160027/20160027_2. Viitattu 1.6.2020.

Katso myös: Kulttuuria kaikille -sivusto (avautuu uuteen ikkunaan)