Tanssin poluilla -tunnelmia osa 3

Opinnäytetyöni virtuaaliset työpajat jatkuivat tänään. Katso mistä on kyse ensimmäisestä kirjoituksesta: Tanssin poluilla -tunnelmia osa 1 (avautuu uuteen ikkunaan).

Tänään tekniikka ei ollut puolellamme. Ääni katkeili, en kuullut kunnolla osallistujia, sekoilin näytön ja äänen jaon kanssa, yksi porukka tippui jatkuvasti ulos. Opettajana välillä harmittaa, ettei pääse antamaan sitä parastaan, mitä samassa tilassa ilman välineitä välissä voisi antaa, vaan huomion vie tekniikka. 

Sitten taas herättelen sisälläni uinuvaa resielienssiä. Koitan huomata, mikä meni kaikesta huolimatta hyvin, ja muistutan itseäni, että tässä kokeillaan ja harjoitellaan tällaista virtuaalista tapaa toimia. Jos tämä toimisi täydellisesti, tätä työtä olisi turhaa tehdä. Ihmiset pääsivät tanssimaan, se kai se päätavoite kaikessa yksinkertaisuudessaan oli.

Tahtoisin syöksyä ruudun läpi samaan tilaan, 
tarjota käteni, tuntea liikkeen lämmön.
Ilman viivettä, ilman jaettua ruutua ja katkeilevaa ääntä,
ulkopuolelle tipahtamista. 
Täytyy luopua, 
hyväksyä tämä uusi epänormaali,
ihmisyydelle asetetut rajat. 

Punainen luuri, hengitän.
Resilienssi. Kehoni on tässä, ulotun tähän tilaan,
itseeni, se riittää. Toivon heidän tekevän samoin.

Päivän kysymys: Miten sinä kehität omaa resilienssiä? 

Lue Suomen Mielenterveys ry:n sivulta mitä on resilienssi (avautuu uuteen ikkunaan).